PALAVA SYDÄN.
Meidän on opittava tämä palavan sydämen salaisuus.
Odottamatta Jeesus ilmestyy meille, tulet syttyvät, meillä on ihmeellisiä näkyjä ;
sitten meidän on opittava säilyttämään palavan sydämen salaisuus, mikä kestää
kaikissa vaiheissa. Tuo tylsä, kuiva, ikävä, arkinen päivä, arkisine velvollisuuksineen
ja ihmisineen, se se sammuttaa palavan sydämen -- ellemme ole oppineet salaisuutta,
miten pysyä Jeesuksessa.
Suuri osa meidän ahdistuksistamme kristittyinä ei johdu synnistä, vaan siitä syystä,
ettemme tunne oman luontomme lakeja. Esimerkiksi, ainoa koe sen selville saamiseksi,
onko meidän annettava jollekin tunteelle tilaa vai ei, on tarkata lopputulosta, mihin
tuo tunne saattaisi.
Vie se johdonmukaiseen päätökseen, ja jos tulos on jotakin sellaista, minkä Jumala
tuomitsee, niin älä anna sille enää tilaa. Mutta jos se on Jumalan Hengen sytyttämä tunne,
etkä sinä anna sille oikeutettua asemaa elämässäsi, niin sen vastavaikutus tuntuu alemmalle
tasolla. Tällä tavoin syntyvät turhanaikaiset tunteilijat. Mitä korkeampaa lajia tunne on,
sitä jyrkempi on putoaminen --ellei se saa purkautua oikealla tasollaan.
Jos Jumalan Henki on liikuttanut sinua, niin tee sen mukaisesti niin monta asiaa
peruuttamattomaksi kuin mahdollista, olkoot seuraukset mitkä tahansa. Emme voi
viipyä kirkastusvuorella, mutta meidän tulee seurata sitä valoa, minkä saimme siellä ;
meidän täytyy toteuttaa sitä elämässämme.
Kun Jumala antaa näyn, niin suorita tehtävä sen mukaan, huolimatta siitä, mitä se maksaa.
(OC)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti