ISÄN VETÄMINEN
Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä , joka on minut lähettänyt, häntä vedä Joh. 6:44
Kun Jumala vetää minua, niin minun tahtoni asennoituu siihen heti -- tahdonko
vastata ilmoitukseen , jonka Jumala antaa, tahdonko tulla Hänen luokseen ?
Keskustelu hengellisistä asioista on tavallisessa mielessä kokonaan sopimatonta.
Älä milloinkaan neuvottele kenenkään kanssa silloin, kun Jumala puhuu. Usko ei
ole älyn teko ; se on siveellinen toimi, jossa minä harkitusti annan itseni. Tahdonko
minä heittäytyä ehdottomasti Jumalan varaan ja toimia sen mukaan, mitä Hän sanoo ?
Jos tahdon, tulen huomaamaan, että minä olen päässyt todellisuuden pohjalle, joka on
yhtä varma kuin Jumalan valtaistuin.
Evankeliumin saarnassa on aina tähdättävä tahdon ratkaisuun. Uskon tulee olla
TAHTOA uskoon. Täytyy tapahtua tahdon antautuminen ; se ei ole antautumista
millekkään suostuttelevalle voimalle, vaan se on harkittu sinkoutuminen Jumalan
varaan ja sen perustukselle, mitä Hän sanoo, kunnes minä en enää luota siihen,
mitä olen tehnyt, vaan luotan ainoastaan Häneen. Valkeus on siinä, etten minä tahdo
luottaa Jumalaan, vaan ainoastaan päivänselvään järkevyyteeni.
Ja mikäli tunteet ovat kysymyksessä, täytyy minun antaa alttiiksi sokeasti kaikki.
Minun pitää TAHTOA uskoa-- eikä tämä voi koskaan tapahtua ilman ankaraa otetta
minun puoleltani -- päästäkseni irti entisestä suhtautumisestani asioihin ja antaakseni
itseni varauksitta Hänen huomaansa. Tavoite yli entisen otteen.
Jumala vetää minua, ja minun suhteeni Häneen on ensi sijassa persoonallinen, ei
älyllinen. Minut on viety tähän suhteeseen Jumalan ihmeteon kautta ja oman uskontahtoni
avulla ; sen jälkeen minä alan päästä tämän ihmesuorituksen älylliseen arviointiin
ja ymmärtämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti