LUONTOPERÄISEN UHRAAMINEN
Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta. Gal. 4:22
Paavali ei käsittele syntiä tässä Galatalaiskirjeen luvussa, vaan luontoperäisen
suhdetta hengelliseen.
Luonnollinen pitää muuttaa hengelliseksi uhrin kautta, muussa tapauksessa
syntyy suunnaton repeytymä elämän todellisuudessa. Minkä vuoksi Jumala on
järjestänyt luonnollisen uhrattavaksi ? Ei Jumala sitä tehnyt. Se ei ole Hänen
järjestyksensä, vaan Hänen salliva tahtonsa. Jumalan järjestys oli, että
luonnollinen muuttuisi hengelliseksi kuuliaisuuden kautta ; synti teki
välttämättömäksi luontoperäisen uhraamisen.
Aabrahamin oli uhrattava Ismael, ennen kuin hän uhrasi Iisakin. Muutamat
meistä koettavat uhrata hengellisiä uhreja Jumalalle, ennen kuin me olemme
uhranneet luonnollisen. Ainoa tie, jolla voimme uhrata hengellisiä uhreja
jumalalle, on ruumiimme antaminen eläväksi uhriksi. Pyhitys merkitsee enemmän
kuin vapautumista synnistä, se merkitsee vapaaehtoista itseni antamista Jumalalle,
sen jälkeen kun Jumala on pelastanut minut, enkä minä silloin välitä siitä,
millaiset ovat kustannukset.
Ellemme uhraa luonnollista hengellisen hyväksi, tekee luonnollinen elämä Jumalan
Pojan elämän meissä tyhjäksi ja tuottaa jatkuvaa kamppailua. Me menemme
harhaan siitä syystä, että taipumattomasti kieltäydymme pitämästä kurissa itseämme
ruumiillisesti, siveellisesti ja henkisesti.
*Minua ei kuritettu, kun olin lapsi* Niinpä sinun on kuritettava itseäsi nyt.
Ellet sitä tee, turmelet itsesi.
Jumala ei ole luonnollisen elämämme kanssa silloin, kun me hemmottelemme sitä :
mutta kun me jätämme sen erämaahan ja päättävästi pidämme sen kurissa, on
Jumala sen kanssa ; Hän avaa sille lähteitä, opastaa keitaille ja täyttää kaikki
luonnollista elämää varten antamansa lupaukset.
(OC)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti