KILVOITUKSEN KOULU
Katso, niinkuin palvelijain silmät katsovat heidän isäntäinsä käsiin...
niin meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme puoleen. Ps. 123:6
Tämä jae on kuvaus ehyestä luottamuksesta Jumalaan. Niinkuin palvelijan silmät
ovat kiinnitetyt hänen herraansa, niin meidän silmämme ovat kiinnitetyt Jumalaan,
ja Hänen kasvojensa valkeus loistaa meille. (kts. Jes. 53:1).
Hengellisen elämän häviäminen alkaa heti, kun lakkaamme kohottomasta silmiämme
Herraan. Vaurio ei tule niinkään paljon ulkopuolisen vastoinkäymisen kuin mielikuvituksen
kautta, kun alamme sanoa ; Luulen, että olen kurottanut kenties liian korkealle, seisonut
varpaillani ja koettanut näyttää Jumalan kaltaiselta, sen sijaan että olisin ollut vain tavallinen
nöyrä ihminen.
Ehkäpä jouduit ahdinkotilaan silloin, kun astuit Jumalan puolelle, mutta Jumalan Henki
todisti sinulle, että kaikki oli hyvin ; nyt viikot ovat vierineet, ehkäpä vuodetkin, ja sinä
olet vähitellen tulossa päätökseen ; ' Enköhän minä lopultakin yrittänyt hiukan liian paljon ?
Enköhän tähdännyt hiukan liian korkealle ? ' Sinun järkevät ystäväsi tulevat luoksesi
sanoen : ' Älä ole hullu. Mehän tiesimme jo silloin, kun sinä puhuit tästä hengellisestä
heräämisestäsi. että se on vain ohimenevä vaikutelma. Et voi jatkaa tuossa jännitystilassa,
eikä Jumala sitä odotakaan'.
Ja sinä sanot ' Ehkäpä minä odotin liian paljon '. Kuulostaa nöyrältä sanoa näin, mutta
se merkitsee, että luottamus Jumalaan on mennyt ja maailman mielipiteeseen on tullut sijaan. Vaara on siinä, ettet enää turvaudukaan Jumalaan, ja sinä unohdat kokonaan nostaa
silmäsi Häneen. Ja vasta sitten, kun Jumala jollakin tavoin äkkiarvaamatta pysähdyttää
sinut, huomaat sinä, mihin olet luisunut.
Milloin ikinä hengellisen elämän herpaantumista ilmenee, on korjaus saatava heti
aikaan suhteessasi Jumalaaan.
(OC)
ettet
'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti