Minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista ! 1. Kor 9 :16
Meillä on taipumus unohtaa Jumalan salaperäinen, yliluonnollinen kosketus.
Jos sinä voit sanoa, miten Jumalan kutsun sait, ja kertoa tarkkaan, niin
minä epäilen, oletkohan koskaan kutsua saanutkaan. Jumalan kutsu ei
tule tällä tavoin, se on paljon enemmän yliluonnollinen.
Sen havaitseminen ihmiselämässä saattaa tapahtua yht'äkkiä, ukkosen
jyrähdyksenä, tai myös vähittäisenä sarastuksena, mutta miten se tapahtuneekin,
on siinä aina yliluonnollinen perussävy, siinä on jotakin sellaista, mitä ei voi
pukea sanoiksi, siihen liittyy aina jotakin hehkua.
Tämän mittaamattoman, yliluonnollisen, yllättävän kutsun äkillinen tietoisuus,
joka on vanginnut sinun elämäsi, saattaa tulla minä hetkenä tahansa, ja me tunnemme
syvästi : MINÄ OLEN VALINNUT SINUT. Tällä Jumalan kutsulla ei ole mitään
tekemistä pelastuksen eikä pyhityksen kanssa. Sinua ei kutsuta saarnaamaan
evankeliumia sentähden, että olet pyhitetty : kutsu evankeliumin saarnaamiseen on
avian erilainen ; se on pakko.
Jos olet hävittänyt Jumalan väkevän yliluonnollisen kutsun elämästäsi, niin tarkastele
olosuhteitasi ja tutki, missä Jumala ei ole ollut ensi sijalla, mutta älä suuntaa
huomiotasi palvelusihanteeseesi tai luonteesi laadusta johtuviin kykyihisi.
Paavali sanoo : Voi minua, ellen minä evankeliumia julista !
Hän oli havainnut Jumalan kutsun ja tunsi sen voiman.
Jos joku mies tai nainen on saanut Jumalan kutsun, silloin ei merkitse mitään,
miten vastahaloisia olosuhteet ovat, kaikki voimatekijät, jotka ovat olleet
vaikuttamassa, joutuvat lopulta toimimaan Jumalan tarkoitukseen, niin Hän
saattaa sopusointuun ei ainoastaan tietoisen elämäsi, vaan myös kaikki
elämäsi syvimmät alueet, joihin itse et ulotu.
(OC)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti