Katso, me menemme ylös Jerusalemiin. Luuk. 18:31
Luonnollisen elämämme alalla meidän kunniantuntoiset päämäärämme
vaihtelevat kehityksemme mukaan: kristillisen elämän alalla päämäärä on
saatu heti alussa, alku ja loppu ovat samaa, nimittäin Meidän Herramme itse.
Me aloitamme Kristuksen kanssa ja päädymme hänen kanssaan -- kunnes
me pääsemme Kristuksen täyteyden täyden iän päämäärään. (Ef. 4:13)
Emme siihen , mikä meidän ajatuksemme kristillisestä elämästä on ollut.
Lähetyssaarnaajan päämäärä on tehdä Jumalan tahto, ei olla hyödyllinen
eikä voittaa pakanoita : hän on hyödyllinen ja hän voittaa pakanoita, mutta
se ei ole hänen päämääränsä. Hänen päämääränsä on tehdä Herransa tahto.
Meidän Herramme elämässä Jerusalem oli se paikka, missä Hän saavutti
Isänsä tahdon vaativamman kohdan ristillä, ja
jos me emme käy sinne Jeesuksen kanssa, ei meillä ole mitään yhteyttä
hänen kanssaan.
Mikään ei voinut konsanaan masentaa Herraamme Hänen matkallaan Jerusalemiin.
Hän ei kiiruhtanut kylän läpi, jossa häntä vainottiin, eikä viivytellyt toisessa, missä
Häntä siunattiin. Ei kiitollisuus eikä kiittämättömyys vienyt Herraamme hiuskarvaa pois
Hänen tarkoitusperästään mennä Jerusalemiin.
' Opetuslapsi ei ole suurempi Mestariaan'. Sama tapahtuu meille meidän matkalla
Jerusalemiimme. Jumalan tekoja tulee ilmi meidän kauttamme ; kansa saa siunausta,
ja muutamat osoittavat kiitollisuutta---suurin osa kylmää kiittämättömyyttä--mutta
mikään ei saa viedä meitä poikkeamaan tieltämme Jerusalemiimme.
' Siellä he ristiinnaulitsivat Hänet'
Sellaista tapahtui, kun Herramme saapui Jerusalemiin, ja tuo tapahtuma on portti
pelastukseemme. Pyhien elämä ei pääty ristiinnaulitsemiseen ; Herran armon kautta
kaikki päättyy kunniaan.
(OC)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti