Minä huudan Sinun puoleesi, Herra, minä sanon :
Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa.
Ps. 142, 6.
Minun Herrani ja Jumalani, mikä on ihminen, että
Sinä häntä etsit ?
Kuinka suuri on hänen köyhyytensä, puutteensa ja viheliäi-
syytensä ! Minä en ikinä olisi tätä uskonut, jollen minä olisi
sitä omasta kokemuksestani havainnut, kun Sinä hetkeksi
jätit minut yksikseni. Oi minun sieluni, tunne oikein, kuinka
suuri on heikkoutesi, kuinka syvä ja tutkimaton kelvottomuutesi.
Älä sitä milloinkaan unohda, minun Jumalani, mitä minä voin,
ilman Sinua ? Minun ymmärrykseni on kuin pimeä vankikomero
ja minun sydämeni kaikkinaisten hullujen ajatusten ja pahojen
himojen pesä. Ei sydämelläni ole mitään halua hyvään, mutta kyllä
sillä on kiivas halu pahuuteen.
Nt minä oikein näen, kuinka visusti minun pitää riippua kiinni Sinussa,
Jumalani, niinkuin varjo ruumiissa. Minun Jumalani, naulitse minut
vain ristiin niin paljonja niin kauaksi, kuin Sinä hyväksi näet, kunhan
Sinä olet minun kanssani. Muuta minä en Sinulta ano, mutta en rakasta
muuta kuin Sinua yksinänsä.
Minulla on Jumala, nyt niin hyvä olla, kun minä en pyydä muuta iloa kuin
ainoastaan sen, minkä Sinä minulle valmistat. Sinä olet järjellisten luonto-
kappalten leposija, sentähden he eivät ikinä taida olla oikein tyytyväisiä
ilman Sinua. Äärettömät ovat ne ilot, jotka sielullani on Sinussa, ja tutki-
mattomat ovat Sinun täydellisyytesi.
Anna Sinun Pyhän Henkesi hallita minua kokonansaa kuin ihana aurinko,
joka minua totuudessa lämmittää ja valaisee.
Amen.
( Henrik Renqvist, 1789-1866 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti