Jumala on pannut iankaikkisuuden ihmislasten sydämeen.
Saarnaja 3, 11.
Suuri Sinä olet, Herra, ja korkeasti ylistettävä.
Suuri on Sinun voimasi, eikä viisaudellasi ole
mittaa.
Ja kuitenkin Sinua tahtoo ylistää ihminen, tuo Sinun
luomakuntasi mitätön murunen, ihminen, joka kantaa
mukanaan kuolevaisuutensa ja on tietoinen synnistään
ja kuulee todistuksesi, että Sinä olet ylpeitä vastaan.
Ja kuitenkin Sinua tahtoo ylistää ihminen, Sinun luoma-
kuntasi mitätön murunen. Sinä vaikutat häneen niin,
että hänen ilonsa on ylistää Sinua. sillä Sinä olet luonut
meidät sitä varten, että olisimme Sinussa, ja sydämemme
on levoton, kunnes se saavuttaa rauhan Sinussa.
Anna, Herra, minun tietää ja tuntea, pitääkö minun
ensin Sinua rukoilla, vai Sinua kiittää, ja onko
ensimmäinen asia Sinua tuntea vai Sinua rukoilla. Mutta
kuka voi rukoilla, jollei hän Sinua tunne ? Vai onko niin,
että Sinuaon rukoiltava, että Sinua tunnettaisiin ?
Minä tahdon Sinua, Herra, etsiä, rukoillessani Sinua, ja
minä tahdon Sinua rukoilla, kun minä uskon Sinuun.
Sinun tykösi huutaa minun uskoni, jonka olet minulle
antanut, jonka Sinä olet minuun puhaltanut Poikasi
ihmiseksi tulemisen henkäyksellä ja Sinun sanasi saarnalla.
Anna minulle, Jumalani, se hyvä, mitä käsket, ja sitten
käske sitä hyvää, mitä tahdot.
Amen.
( Kirkkoisä Augustinus, 354-430 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti