Publikaani seisoi taempana, eikä edes tahtonut nostaa silmiään
taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi :
Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.
Luuk. 18, 13.
Armon Herra, katso meihin. Näe meidätkin, niinkuin näit ne,
joka olivat ympärilläsi Kapernaumissa ennen. Katso niitä,
jotka, makaavat rampoina synnin ja uskottomuuden paareilla.
Armahda heitä.
Herätä sanallasi heissä koti-ikävä. herätä niissä ihmisissä, jotka
Sinun voimasi tuntevat, säälivä, armahtava mieli lähimmäisiinsä,
ettei kukaan meistä enää auttaisi toista kadotukseen, vaan Sinun
tykösi, meidän elämämme Herra. Me niin vähän rakastamme
Sinua ja lähimmäisiämme, mutta niin paljon itseämme. Anna,
Herra, tämä anteeksi.
Kirkasta meille rakkautesi, niin että sydämemme sulaisi. Vaadi tänä
päivänä meitä kaikkia, vanhempia ja nuorempia, ratkaisuun asiassamme,
ettemme enää retkahtaisi takaisin suruttomuuden paarien päälle, vaan että
Sinä saisit meiltä nyt ja aina kunnian. Armon Herra, herätä meitä
säälimään Sinua ja säälimään itseämme. Voivota sielussamme niin
kauan, että se Sinulle avautuisi.
Ja kun painumme alas Sinun eteesi, niin nosta Sinä meidät. Etsi meitä
ja löydä meidät ja anna Henkesi todistus meidän hengellemme, että
me olemme Jumalan lapsia. Me olemme niin kankeita, niin kuolleita.
Lämmitä meitä. Tule koteihimme puhumaan sydämillemme.
Tee meistä sellaisia, jotka joka hetki tarvitsevat Sinun armoasi,
Sinua itseäsi.
Amen.
( Wilhelmi Malmivaara, 1854-1922 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti