Lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyyneleillä
uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet
kuolemasta pelastaa. Ja hänen rukouksensa kuultiin
hänen jumalanpelkonsa tähden.
Hebr. 5, 7.
Herra Jeesus Kristus, minä tulen Sinun seurassasi
Getsemaneen, tuohon yrttitarhoista ihanimpaan.
Henkeni on usein opiskellut sen öljypuiden siimeksessä,
tutkistellen sitä tapausta, josta taivaat riemuitsevat ja
enkelit ovat ihmetyksissään.
Mitä useammin minä siellä käyn, sitä enemmän sydämeni
rakastuu siihen ja siinä löytää kaiken viehätyksensä. Mutta
kuuntele, kenen valitus kuuluu tuolta ? Se ääni tunkee sydämeni
syvyyteen. Se saattaa minut värisemään ja vapisemaan. Ja kuitenkin
se kaikuu niin sanomattoman suloiselta. Katso, tuossa tapaan Sinut,
Jumalan viaton Karitsa, polvillasi, vieläpä kasvoillesi maahan
painuneena.
Sinun silmiäsi peittää nyt surun ja ahdistuksen mustien pilvien huntu.
Ja verihiki tihkuu Sinun pyhästä ruumiistasi tähän kirottuun maahan.
Isän tahdolle alamainen, nöyrä ja hiljainen niinkuin karitsa. Tuolla
vähän matkan päässä näen Sinun nukkuvat opetuslapsesi. Niin nukkuu
syntinen mielellään eikä tahdo laskea sydämelleen Sinun kärsimystäsi,
Herra Jeesus.
Herra Jeesus, Sinä yksin voit sääliä heikkouttamme. Suo verisen taistelusi,
jonka taistelit edestämme, herättää sielumme hengessä vireiksi, niin että
meidän uskomme Sinuun pysyy ja me voitamme kaikki kiusaukset.
Amen.
( Fredrik Gabriel Hedberg, 1811-1893 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti