Ei istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala,
joka kasvun antaa.
1 Kor. 3, 7.
Laupias, armollinen Jumala !
Kuka minä olen, että minua näin muistat ?
Sydämeni on täynnä riemua ja ylistystä. Sinä olet pehmittänyt
peltoni, sen pellon, jota minä pidin pelkkänä kivikkomaana. Jo
näkyy liikettä kuolleitten kentällä. Sinä olet siunannut köyhät
sanani ja suonut minulle armon nähdä oraitten vihannoivan,
hedelmiä ennustaen.
Suuri on Sinun nimesi, Herra, ja Sinun kunniasi täyttää maan. Oi,
siunaa meitä vastakin ja pysy sanallasi meidän luonamme. Minä
kiitän Sinua, minun Herrani ja minun Jumalani, että olet avannut
minun silmäni näkemään ja käsittämään Sinun sanasi : Jumala on
väkevä niin sovittamaan, että te olette rikkaat kaikkiin hyviin töihin.
Nyt ymmärrän, kuinka tämä saattaa ja kuinka sen pitää tapahtua,
nimittäin oman toimeliaisuuden ja uhrauksen kautta, johon Sinä
annat voimaa ja siunausta, niin että se menestyy ja kantaa hedelmää.
Sinä olet ikuisesti uskollinen Jumala, Sinuun minä tahdon toivoa ja
yksin Sinuun kokonaan uskaltaa.
Auta minua, rakas Jumala, ja siunaa minun työtäni.
Amen.
( August Hermann Francke, 1663- 1727 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti