Sinua minä etsin varhain, Sinua minun sieluni janoaa.
Ps. 63, 2.
Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni
halajaa Sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa,
elävää Jumalaa, milloin minä saan tulla Jumalan kasvojen
eteen ? Sinua, Jeesus, ikävöi minun sieluni ja minun henkeni
kurkottaa Sinun armosi omistamiseen. Ilman Sinua, Vapahtajani,
ei ole mitään armoa, ei mitään valoa, ei mitään elämää, ei mitään
lohdutusta, ei mitään voimaa, ei mitään autuutta.
Ilman Sinua, Jeesus, on pelkkä pimeys, kirous, viha, kuolema ja
helvetti. Sinussa Ainoassa, iankaikkinen Armahtajani, on armo ja
anteeksiantamus, valo ja elämä, lohdutus ja voima, terveys ja autuus.
Minun on nälkä saadakseni Sinua ainoaksi ravinnokseni, joka
nälkäni voi tyydyttää.
Minun sieluni janoaa Sinua, ainoaa virkistystä, joka uudistat elämäni.
Mitä minua auttaisi, jos omistaisin koko maailman, mutta olisin
Sinun armoasi vailla ? Vapahtajani, kun vain Sinä olet minun kanssani,
en minä mistään muusta maan päällä huoli. Minä syleilen Sinua
uskossa, enkä luovu Sinusta. Sinä olet ankkurini, joka lujitat uskoni
laivan, etteivät mitkään pahan tuulet heitä sitä tuuliajolle.
Rakas Vapahtajani, koska minä Sinuun uskon, minä myös uskon että
syntini on anteeksi annettu. Ja kun minulla on syntien anteeksiantamus,
minulla myös on elämä ja autuus.
Amen.
( Johan Filip Fresenius, 1705-1761 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti