Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.
Room. 12, 9.
Minä uskon, minun Jumalani, Sinuun, mutta vaikuta minussa,
että minun uskoni juurtuu lujemmaksi.
Minä toivon, minun Jumalani, Sinun armosi lahjoja, mutta tee Sinä
minun toivoni elävämmäksi. Minä rakastan, mutta sytytä minussa
rakkaus palavammaksi. Minä kadun pahuuttani, mutta tee Sinä
katumukseni todellisemmaksi.
Minä kumarran Sinua, Jumalani, joka olet elämäni alku.
Minä janoan Sinua, joka olet elämäni viimeinen päämäärä.
Minä kiitän Sinua, uskollista hyväntekijääni.
Minä huudan avukseni Sinua, armollista puolustajaani.
Lohduta minua lempeydelläsi. Varjele minua voimallasi.
Minä pyhitän Sinulle, Jumala, ajatukseni, että ne olisivat Sinun
mielesi mukaiset.
Minä tahdon, sentähden että Sinä tahdot.
Minä tahdon, niin kauan kuin Sinä tahdot.
Minä rukoilen Sinua, Jumalani, että Sinä valaisisit ymmärrykseni.
Karkaise tahtoni. Paranna ruumiini. Pyhitä sieluni.
Suo minulle, hyvä Jumala, että minä Sinua rakastaisin, itseäni
vihaisin, lähimmäistäni palvelisin, maailmaa halveksisin.
Auta minua voittamaan hekuma itsekurilla, ahneus anteliaisuudella,
viha lempeydellä, penseys palavuudella. Opeta minulle, kuinka mitätöntä
on kaikki maallinen, kuinka suurta on jumalisuus. Auta minua
muistamaan kuolemaa.
Anna minun periä paratiisi.
Amen.
( Paavi Klemens IX, kuoli 1669 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti