Minä olen hyvä kilvoituksen kilvoitellut, juoksun
päättänyt, uskon pitänyt. Tästedes on minulle
talletettuna vanhurskauden seppele.
2. Tim. 4, 7-8.
Ota, Herra Kristus, minut parannuksen tielle.
Ota omasi, kun olet omaksesi kutsunut ja
merkinnyt. Missä olet taasen, missä viivyt,
Armahtajani ? Jos olet siinä, missä ennenkin
olet ollut, käden kosketettavilla, niin tartu
tähän, ota tästä kiinni.
En minä saa sairaana komentaa Sinua, Herra,
joka olet lääkärini. En minä pane määriä mitään,
mitä Sinä annat ja otat ja mitä milloinkin teet.
Minä puhun hiljaa. minä kolkutan heikosti Sinun
ovellesi. Minä haparoin ripaan kiinni ulkoapäin.
Minä tiedän, että Sinulla on nytkin minulle apu
valmiina.
Sinulla on antaa minulle kuoleman armo kerran,
niin kuin Olet antanut elämän armon ennen. Minä
tiedän, että Sinä kannatat minua tämän vaivan
ja kiusauksen aikana. Sinä pitelet päätäni ja
nostat jalkojani. Sinä seulot ja punnitset minua.
Sinä annat minulle karvaan niinkuin makeankin.
Tämä kaikki on ollut tarpeellista. Minun ei olisi
pitänyt hätäillä Sinun käsissäsi, Herra. Nyt minä
olen voittanut. Sinä olet antanut rauhan sielulleni
ja uuden toivon. Minä istuin lukittujen ovien takana,
mutta Sinä, Herra, särjit salvat ja ilmeistyit sielulleni.
Tämä on ollut Sinun tultasi, Herra, jossa olet sieluani
puhdistanut ja kirkastanut. Kaikki on nyt kirkasta.
En osaa kiittää Sinua, Herra, niinkuin tahtoisin.
Mutta ole Sinä, Jeesus Kristus, kiitokseni
Jumalan edessä.
Amen.
( Paavo Ruotsalainen, 1777-1852 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti