Kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi :
murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta
kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta,
mutta kuitenkin omistaen kaiken.
2 Kor. 6, 4, 10.
Herra Jumala, mikä ihmeellinen Jumala minulla onkaan Sinussa.
Pimeydessä minä olen hyvässä turvassa. Murheessa minä saan
riemuita. Sisäisessä köyhyydessäni minä en näänny, sillä Sinun
kätesi minua johtaa.
Sinun kättäsi ei kukaan voi vastustaa. Jollei minulla olisi se Jumala,
mikä minulla Sinussa on, niin olisin jo aikoja sitten hävinnyt ja minä
lankeaisin minä hetkenä tahansa. Sinun käsissäsi, minun Jumalani,
on asiani turvattu. Jollen huomaa armon aurinkoa, vaan olen kuin
vainion kuihtunut kasvi, niin aurinko kuitenkin pysyy järkähtämättö-
mästi paikaillaan.
Asiani minä tahdon jättää Sinun käteesi, minun Jumalani. En tahdo
jäädä katselemaan itseäni, vaan enemmän kuin itseeni minä katson Sinun
armosi aurinkoa kohti. Kun näin teen, ei elämäni ole pimeää. Minä kiitän
Sinua siitä, että minun elämäni ei ole tyyntä. Taistelua ja työtä, tuskaa ja
hätää Sinä minulle annat. Mutta Sinä kiihotat minussa myös liikuntoa ja
intoa, kiirettä ja voiton varmuutta. En minä hätäile.
Sinun Poikasi Jeesus Kristus on minulle avannut tien Sinun rakkautesi
yhteyteen. Hän myös istuu Sinun oikealla kädelläsi ja rukoilee minun
edestäni. Hän rukoilee ja rukoilee jälleen, että minä saisin iloa ja uskal-
lusta ja voimaa. Hänen syliinsä minä syöksen. Hän minusta pitää lujasti
kiinni.
Minä tulen uskalluksella Sinun armonistuimesi eteen,
rakas taivaallinen Isä.
Amen.
( Lauri Stenbäck, 1811-1870)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti