Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.
Kol. 3, 3.
Herrani ja Vapahtajani, Sinulle minä puhun, sillä
kaikesta, mikä milloinkaan on ollut tai tulee olemaan
taivaassa tai maan päällä, ei ole mitään, lukuunottamatta
Sinun ja meidän Isäämme, joka sopii olla ajatustemme
ja puheittemme kohteena niinkuin Sinä.
Jos minun sielussani asuu jotakin hyvää ja puhdasta ja
siveää ja rakkaudellista, niin hyvin minä tiedän, että se
kuuluu Sinulle, niin ettei se kenellekkään kuulu sillä
tavoin kuin Sinulle, paitsi Sinun ja minun Isälleni, joka
on kaikkien hyvien lahjojen antaja ja sinullekin on
antanut kaiken, minkä sinä omistat.
Ajatusta Sinusta on suloista ajatella ja totuutta Sinusta
on mieluista julkilausua. Minä tahdon puhua Sinulle
nöyryydessä, mutta pelotta. Auta Sinä itse minua siihen
ja kiinnitä katseesi minuun, etten minä voi vetäytyä
Sinusta pois enkä kääntää katsettani Sinusta muuhun
ja siten menettää asennettani.
Sillä ilman Sinua en koko avarassa maailmassa löydä
mitään kiinteää ja pettämätöntä. Ja sen, joka ajan ja
ihmisajatusten pauhaavalla merellä ei tahdo menettää
otettansa ja joutua harhaan, hänen täytyy kiinnittää
katseensa Sinuun. Sinulle minä siis tahdon puhua kuin
ystävälleni.
Minä uskallan tämän tehdä, sillä minä tiedän, että minä
olen Sinulle rakas ja Sinä mielelläsi näet, että minä
luottamuksessa avaudun Sinulle.
Ei mikään maailmassa ole minulle varmempaa kuin tämä.
Amen.
( Pontus Wikner, 1837-1888 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti