Publikaani seisoi taaempana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti,
vaan löi rintaansa ja sanoi ; Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.
(Luuk.18,13)
Uskossa minä pakenen sinun turviisi, Herra Jeesus Kristus, koska olet luvannut ottaa armoihisi ne, jotka katuvat ja tahtovat parantua. Vaikka minulla olisi useampia syntejä
kuin hiuksia päässä, ruohoa maassa, lehtiä puissa, santaa ja pisaria meressä, tähtiä taivaalla, en kuitenkaan vaivu epäuskoon, vaan minä pakenen Jumalan armon ja ylenpalttisen laupeuden tykö.
Sinä olet minun ja kaiken maailman synnit poistanut, maksanut ja pyyhkinyt pois. Sinä olet kuoleman särkenyt, Jumalan lain täyttänyt, perkeleen voittanut ja helvetin
kaikki portit ja voimat rikkonut ja uskollistesi eteen
taivaan avannut.
Sinuun, Ainoaan, minä turvaan, Sinuun uskon, Sinua minä publikaanin kanssa kaikesta sydämestäni rukoilen ; oi
Herra Jeesus Kristus, armahda minua syntistä ja katso armollisesti minuun, niin kuin katsoit syntiseen Pietariin,
kun hän Sinut kielsi ja niinkuin Sinä katsoit
syntiseen vaimoon fariseuksen huoneessa ja ryövärin
puoleen ristillä.
Anna minulle Sinun pyhin armosi, että minä tästä lähtien elämäni parantaisin, Pietarin kanssa itkisin syntejäni,
syntisen vaimon kanssa Sinua täydellisesti rakastaisin ja ryövärin kanssa saisin pyhiä kasvojasi iänkaikkisesti
nähdä.
Amen.
(Mikael Agricola n. 1510-1557)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti